Nöyryys ja kärsivällisyys

on

Toisten jalkojen peseminen on ollut Jeesuksen aikana palvelijoiden työtä. Sandaaleissa jalat likaantuivat ja väsyivät pitkillä kävelymatkoilla. On ollut virkistävää saada ensimmäiseksi jalkapesu kun on saapunut määränpäähänsä. Opetuslapset kauhistelivat, kun heidän opettajansa Jeesus alentui pesemään heidän jalkansa, johon Jeesus vastasi näin:


”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.

Sillä minä annoin teille esikuvan, että te myös niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.”

Johannes 13 : 14 – 17 Jeesuksen sanoja

Nykyaikana toisten ihmisten jalkojen peseminen ei ole tapana muuta kuin jalkahoitoloissa. Jeesus ei opetuksellaan tarkoita sitä, että tuota vanhaa tapaa pitäisi nykyaikana jatkaa, vaan että meidän tulee auttaa toinen toisiamme ja muistaa, että emme ole missään tilanteessa lähimmäistemme yläpuolella, emmekä varsinkaan parempia kuin itse Jeesus, mestarimme. Huomionarvoista on, että Jeesus opetti tämän nöyryyden opetuslapsilleen, eikä kansalle, joka ei vielä ollut uskossa. Hän tiesi, että uskovilla voi olla kiusaus pitää itseään muita parempina. Uskovat kilpailevat joskus myös paremmuudesta keskenään, mutta en tällä tarkoita keskinäistä Sanan opetusta, sillä se on parhaimmillaan seurakunnan yhteisen uskon rakentamista. Me uskovat emme ole vielä tiemme päässä, jolloin viimeisellä tuomiolla loppuun asti voittoisasti kulkeneet Herran armosta ylennetään. Sen vuoksi on tärkeää muistaa tervehenkinen nöyryys suhteessa muihin ihmisiin, sillä matkamme on vielä kesken ja ylpeys käy lankeemuksen edellä. Käytännössä terve nöyryys tarkoittaa normaalia ihmisten välistä kunnioitusta ja tasa-arvoa.


”Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.”

Paavalin kirje roomalaisille 15 : 1

Nöyryys Jumalaa kohtaan on sitäkin tärkeämpää. Vaikka emme näe Jumalaa, Hän tarkkailee meitä kaikkialla ja kaikessa. Jumalalle on tärkeintä, että me kunnioitamme Häntä ja Hänen tahtoaan, joka on aina meidän omaksi parhaaksemme. Nöyryyttä on myös opetella Raamatun Sanaa yhä uudestaan, sillä Raamattu on ihmeellinen ’taikakirja’, jos sitä sanaa saa käyttää. Jumalan Sanalla on suuri voima; Sanalla on luotu maailma, sillä on parannettu sairaita ja tyynnytetty myrskyjä. Vaikka olet lukenut Raamattua koko ikäsi, löydät siitä aina jotain uutta ja syvempää tietoa, sillä Sana ei vanhene koskaan, se on aina tuoretta kuin vasta puristetun appelsiinin mehu. Sanan edessä tulee olla aina nöyrä, jotta se palvelisi meitä kaikkia parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sen vuoksi uutta Sanan opetusta tulee nöyrtyä ottamaan vastaan, vaikka tuntisi itsensä jo ’täysinoppineeksi’. Raamattu muistuttaa kuitenkin, että ’koetelkaa kaikki’, sillä Sanan puhujia on moneksi. Toisilla puhujilla on suurempi tieto ja herkempi ymmärrys kuin toisilla. Jokaisella evankeliumin puhujalla on joka tapauksessa Pyhän Hengen lähettämä tarve todistaa uskostaan.

Jeesus opetti kärsivällisyyttä, mutta Hän menetti kärsivällisyytensä silloin, kun ihmisten usko oli heikkoa ja kun pyhäkössä vaihdettiin rahaa. Poika oli Isälleen uskollinen kaikessa. Jeesus puolusti siinä samalla myös uskovia, jotta ihmisillä olisi pyhä paikka missä rukoilla. Kunpa Jeesus olisi nyt puolustamassa myös kirkkojamme, kun niin monelta taholta halutaan niitä musertaa alas. Ihminen tarvitsee pyhän rukouspaikan, vaikka rukoilla voikin missä tahansa. Jumalan kirkkaus ilmestyy useimmin sinne, missä Häntä eniten rukoillaan ja ylistetään. Jos rukoilet aina samassa paikassa, kotona tai muualla, saat ennen pitkää kokea siinä paikassa Jumalan läsnäoloa.


”Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: ’Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni on oleva rukoushuone’ mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.”

Luukas 19 : 45 – 46

Tämä seuraava poikkeaa vähän aiheesta, mutta Jeesus ei suuttumisellaan tuominnut kirkossa kerättävää kolehtia, sillä se menee aina hyvään tarkoitukseen puuttenalaisten hyväksi tai lähetystyöhön. Onhan Jeesus itsekin opettanut lahjoittamaan kymmenykset tuloista. Moni on kritisoinut helluntailaisten keräämiä avustuksia, mutta heidän oman ilmoituksensa mukaan rahat menevät esimerkiksi TV-ohjelmien aiheuttamiin kuluihin ja joillakin kuuluisilla evankelistoilla hyväntekeväisyyteen ja ulkomaiseen lähetystyöhön. Kuulemani mukaan he julistavat evankeliumia pääosin ilmaiseksi. En vastaa itse mistään rahankeräyksistä, vaan kirjoitan näin ulkopuolisena. Jeesus opetti, että se minkä annamme, tulee meille takaisin. Tämä ei ole ihmisten keksintöä, vaan se liittyy Jumalan luomaan universaaliin järjestelmään, jossa hyvä anti palaa takaisin kuin bumerangi lähettäjälleen.


”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, puhdistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.”

Luukas 6 : 38

Nyt takaisin aiheeseen kärsivällisyys ja nöyryys. Jeesus opetti kääntämään toisenkin posken jos joku lyö. Hän tarkoitti sillä sitä, että väkivaltaan ei pidä vastata väkivallalla, eikä vihaan vihalla. Rauhallinen käytös tyynnyttää tilanteen, mutta suuttumus lisää suuttumusta vastapuolessa. Ainakin useimmiten on näin. Se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi toistuvasti elää henkisen tai fyysisen väkivallan puolustuskyvyttöminä uhreina. Joissakin uskonyhteisöissä painostetaan esim. naisia pysymään väkivaltaisessa avioliitossa, vaikka naisten ja lasten elämä olisi vain pelkoa ja ahdistusta täynnä. Joskus väkivallan tekijä voi olla nainenkin miestä kohtaan. Omantunnon kysymys sivulliselle uskovalle on silloin: jos painostat toisen ihmisen alistumaan väkivaltaan omassa kodissaan, etkö silloin itsekin välillisesti osallistu lyömiseen ? Mitä vastaat viimeisellä tuomiolla, jos Jumala siitä sinulta kysyy ? Jumala on luonut naisen ja miehen yhdeksi, mutta Hän on myös luonut rauhan, rakkauden, aviopuolisoiden keskinäisen kunnioituksen ja Jeesus on viattomien lasten puolustaja. Jos joku pakenee omasta kodistaan lasten kanssa yön selkään, eikä uskalla enää palata takaisin, älä tuomitse häntä, vaan auta ja lohduta.

Kärsivällisyys on rauhanomaista suhtautumista vaikeisiinkin tilanteisiin, mutta se ei estä toimimasta omantunnon mukaan, eikä se estä puolustamasta omaa uskoa tai perhettä. Kärsivällisyys ja nöyryys ei tarkoita sitä, että ateisti tai muun uskonnon edustaja saisi päättää kristinuskomme tavoista ja pahimmassa tapauksessa jopa tuhota ne meidän suostumuksella. Jeesus ei jättänyt puolustamatta pyhää rukoushuonetta ja Hän näytti siinä esimerkkiä, että omaa uskoa saa puolustaa. Toki meidän ei tarvitse konkreettisesti heitellä pöytiä kumoon sen vuoksi, eikä käyttäytyä muutenkaan hyökkäävästi. Jeesuksen teko puhdisti ilmaa terveellä tavalla.

Nöyryys ja kärsivällisyys eivät ole huonoa itsetuntoa, uskottomuutta pyhää Jumalaa kohtaan, eikä kynnysmattona elämistä. Kärsivällisyys on myös pitkämielisyyttä ja sinnikkyyttä, sillä kaikkia uskonvoittoja ei saavuteta hetkessä.


”Jeesus sanoi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala yksin.”

Luukas 18 : 19

Photo by Nick Bondarev on Pexels.com