On vain yksi Jumala

”Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot:

Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.

Kuka on minun kaltaiseni ?

Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kun minä perustin ikiaikojen kansan.

He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.

Älkää vavisko älkääkä peljätkö.

Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani:

Onko muuta Jumalaa kuin minä ?

Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.

Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta;

niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään.

Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta.

Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä.

Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!

Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä , ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy.

Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan.

Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.

Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.

Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: ’Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean.’

Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: ’Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani.”

Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.

Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: ’Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!’

Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: ’Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?’ ”

Jesaja 44 : 6 – 20