Ihmisten luokittelu synnyttää loukkaavia ennakkoluuloja – ja sitä tehdään yhä

Jumalan edessä jokainen ihminen on syntinen, kunnes Jeesuksen armoveri puhdistaa. Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat tasavertaisia ja yhtä lailla Jumalalle rakkaita. Jokainen voi puhdistautua Jeesuksessa Kristuksessa ja saada uuden identiteetin itselleen Pyhän Hengen työn kautta. Tarvitsee vain olla rehellinen Jumalan edessä ja pyytää anteeksi, sekä nauttia ehtoollinen Jeesuksen muistoksi. Toki sen jälkeenkin täytyy nähdä vaivaa ja kieltäytyä tekemästä enää syntiä, mutta tahto ja voima siihen tulee Pyhältä Hengeltä, koska Jumalan voima on suurempi kuin ihmisen ja Hän voi tehdä ihmeellisiä muutoksia ihmisten elämään.

Armo on tuttua jo aika monelle, mutta aloin kirjoittamaan täydennystä tämänpäiväiseen twiittiini, jotta sen merkitys tulisi selvemmäksi. Se näkyy tämän blogin sivupalkissa.

Aika usein saarnoissa ja muissakin puheissa niputetaan tietyt ihmisyhmät samaan lauseeseen, jossa luetellaan mm. rikolliset, päihderiippuvaiset, maahanmuuttajat ja yksinhuoltajat ikäänkuin samaan kategoriaan kuuluviksi ihmisiksi. Kaikkien heidän kokemuksensa ja elämäntilanteensa ovat kuitenkin täysin erilaiset.

Kuten sanottua; kaikki ihmiset ovat samanarvoisia Jumalan edessä, mutta miksi tästä listasta puuttuvat aina ydinperheet ja uusioperheet, mutta siinä ovat usein yksinhuoltaja- ja maahanmuuttajaperheet yhdessä rikollisten kanssa? Nuo perhekokoonpanot ovat lapsiperheitä ja ei voida unohtaa sitä, kuinka lapsetkin aistivat yhteiskunnassa oman asemansa perhetaustansa vuoksi. Haluammeko todellakin verrata viattomia lapsia rikollisiin ja päihdeongelmaisiin vain siksi, että heillä on joko yksi huoltaja tai perhe on muuttanut toisesta maasta tänne ? Tällainen kategorioiminen voi vahingoittaa lasten itsetuntoa, sekä masentaa ja uuvuttaa heidän vanhempiaan, joiden varassa lasten onnellisuus pitkälti on.

Rikolliset ovat tehneet vääryyttä tahallisesti ja päihdeongelmaisuus on jo pitkään luokiteltu sairaudeksi. He toki saavat parannuksen, jos he pyytävät Jumalalta armoa Jeesuksen nimeen vedoten. Mutta siltikään yh-lapsiperheitä ja maahanmuuttajia ei mielestäni voi automaattisesti samaistaa heihin, niinkuin nykyisin on tapana luetella nämä ihmisryhmät samassa lauseessa. Toki kaikenlaisissa perheissä voi olla rikollisuutta ja päihdeongelmaisia, mutta se ei ole tämän artikkelin pointti.

Kyse on ennakkoluuloista ja niiden ruokkimisesta. Yh-lapsiperheet ja maahanmuuttajat eivät kuulu itsestäänselvyytenä samaan lauseeseen kuin rikolliset ja päihdeongelmaiset. Tällainen ihmisryhmien niputtaminen ikäänkuin alhaisempaan kastiin on väärin.

Onko tullut ajateltua, mitä haasteita yh-perheet voivat kokea jo muutenkin, ilman ennakkoluuloja ? Yksinhuoltajan henkiseen prosessiin voi kuulua mm. hidas toipuminen puolison kuoleman, pettämisen, jättämisen, eron tai muiden tapahtumien aiheuttamista traumoista. Sen päälle on kannettavana iso vastuu lasten elämästä 24/7 ja useat yksinhuoltajat kokevat myös taloudellisia haasteita selviytyäkseen päivästä toiseen. Tämän kaiken lisäksi heidän pitää jaksaa yksin kantaa ihmisten ennakkoluulot, joita ruokitaan näillä edellämainituilla yleistyksillä, kuten verrataan yksinhuoltajia samassa lauseessa rikollisiin. Ei ihme, että jotkut yksinhuoltajat masentuvat. Jotkut heistä voivat kokea kaiken lisäksi syrjintää, ahdistelua ja kiusaamista työpaikoilla, sukulaisten keskuudessa tai asuinympäristössä. Ympäristö voi toiminnallaan ja asenteillaan syödä niitä vastuullisen vanhemman voimavaroja, joiden kuuluisi mennä yh:n lasten hyväksi. Siitä huolimatta monet yksinhuoltajat yrittävät pitää lapset onnellisina ja kannustaa heitä elämässä eteenpäin. Jeesukseen turvautuen heidänkin taakkaansa kevenisi. Jeesuksella on ihmeellinen kyky näyttää elämästä kokonaan toinen näkökulma, joka minimoi tarpeettomia turhautumisia suhteessa tähän maailmaan ja muihin ihmisiin. Muiden ihmisten paheksunnat eivät mene niin helposti ihon alle, kun on tietoisuus Jumalan rakkaudesta ja armosta.

Lisäys 21.2. : Täytyy muistaa myös se näkökulma, että parisuhteen ongelmat ovat kahden ihmisen tragedioita, jotka kuuluvat vain heille itselleen. Tarkoitan tällä sitä, että lasten ei kuulu tuntea sen vuoksi eriarvoisuutta yhteiskunnassa, eikä aikuistenkaan. Vääryyttä tekevät ne ulkopuoliset ihmiset, jotka syrjivät heitä. Niinkuin Jeesus sanoi: ’Joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven’. Jeesus muistutti tällä lauseellaan jo yli kaksituhatta vuotta sitten, että syrjintä on väärin, eikä kenelläkään ihmisellä ole oikeasti siihen varaa, koska kukaan ei ole synnitön. Jos halutaan auttaa parisuhteita, se täytyy tehdä lähimmäisenrakkaudella eikä tuomiolla. Kuinka moni on saanut oikeasti tukea parisuhdeongelmiin ? Eräs pariskunta kertoi, että avioliittoneuvoja kehoitti heitä eroamaan, jos he eivät tule toimeen. Tämä ei kuulosta auttamiselta, jota varten pariskunta meni alunperin parisuhdeterapiaan. He erosivat, koska olivat suhteessaan umpikujassa, eikä kukaan osannut auttaa. Raamatun kehoitus on kunnioittaa toinen toisiaan, ja kunnioitus sisältää paljon erilaisia asioita, kuten uskollisuuden ja anteeksipyytämisen ja -antamisen. Avioliiton vankin kivijalka on molempien usko Jeesukseen. Valitettavasti se ei toteudu kaikissa perheissä, joissa vain toinen osapuoli on uskova, tai molemmat ovat ensin uskoneet, mutta toinen tai molemmat ovat myöhemmin uskostaan luopuneet. Parisuhteita on niin monenlaisia, ettei niitä tässä voi käsitellä. Artikkelin pointti on se, ettei parisuhdeongelmien vuoksi ihmisiä syrjittäisi yhteiskunnassa, sillä juuri he tarvitsevat tukea.

Me kaikki olemme Jumalan edessä samanarvoisia. Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa samanarvoinen myös muiden ihmisten edessä, niin haluavat kokea yksinhuoltajat ja heidän lapsensa, sekä maahanmuuttajaperheetkin. Edes näitä kahta eri ihmisryhmää ei pitäisi ottaa rinnakkain samaan lauseeseen, sillä maahanmuuttajien kokemukset ovat erilaiset. Heilläkin voi olla kannettavanaan traumoja, rotusyrjintää, sopeutumisvaikeuksia, työttömyyttä, masennusta ja monia muita haasteita, joiden päälle yhteiskunnan yleistykset ja ennakkoluulot ovat jo ihan liikaa painolastia. Myöskään rikollisia ja päihdeongelmaisia ei pitäisi niputtaa automaattisesti samaan ihmisryhmään keskenään. Riippuvuudet ja rikollisuus ovat eri asioita, vaikka joskus ne kulkevat samaa polkua.

Tämän artikkelin tarkoituksena EI ole syrjiä päihderiippuvaisia eikä rikollisia. Uskon täydellisesti, että Jumala voi ja haluaa parantaa kaikesta, kun Hänen rakkautensa uskaltaa ottaa vastaan. Tarkoituksena on vain herättää ajatuksia siitä, että yleistykset voivat särkeä ihmisiä, sellaisia ihmisiä, joilla on jo muutenkin raskas taakka kannettavanaan ja ennenkaikkea vastuu viattomista lapsista. Yksinhuoltajan ja maahanmuuttajan lapsen kokemaan eriarvoisuuteen ei välttämättä aina ole syynä hänen vanhempansa, vaan ympäröivän yhteiskunnan armottomat ja sitkeät ennakkoluulot. Maahanmuuttaja voi aina vedota syrjimättömyyslakiin, mutta yksinhuoltajien oikeus siihen vaikuttaa olevan vielä määrittelemätön. Siviilisäätyyn perustuvaa syrjintää on ollut jo vuosisatoja, mutta sitä ei ole nostettu kunnolla pöydälle.

Ihmiset kategorioivat muita ihmisiä myös asumismuodon perusteella. Vuokralla asuvia kohtaan on aina ollut ennakkoluuloja suhteessa omistusasunnoissa asuviin. Ennakkoluulot elävät tiukassa, vaikka molemmissa asumismuodoissa asuu sekä uskovia että uskottomia ihmisiä. Syntejä tehdään sekä omistusasuntojen, että vuokra-asuntojen seinien sisäpuolella ja vain Jumala näkee kaiken totuuden. Aivan samoin myös pelastuksen ja pyhityksen kokemuksia tapahtuu kaikenlaisissa kodeissa, riippumatta asumismuodosta tai asunnon hinnasta. Jos ajatellaan jälleen lasten kannalta asiaa, nämäkin ennakkoluulot voivat vahingoittaa heidän itsetunnon kasvua. He voivat kokea olevansa vähempiarvoisia yhteiskunnassa, koska he asuvat vuokra-asunnossa perheensä kanssa. Tätä loukkaavaa asiaa he eivät opi yleensä vanhemmiltaan, vaan muilta ihmisiltä. Kunpa kaikki lapset ja aikuiset tuntisivat Jeesuksen, joka parantaa näistäkin haavoista ja antaa paremman itsetunnon, jota mikään maallinen hapatus ei voi horjuttaa.

Lapset eivät kaipaa sääliä ja alaspäin katsomista, vaan kokemusta tasa-arvoisesta yhteenkuuluvuudesta muiden ihmisten kanssa. Lapsen henki on yhtä suuri kuin aikuisenkin, vaikka hän ei ymmärrä elämästä kaikkea. Lapsen intuitio on herkkä ja aito ja monet lapset ovat pieniä profeettoja, vaikka aikuiset eivät sitä aina huomaa. He aistivat herkästi kuinka ympäristö heihin suhtautuu ja se joko rakentaa tai tuhoaa heitä, riippuen ympäristöstä. Kaikilla uskovilla on vastuu suhtautua tasa-arvoisesti kaikkiin lapsiin ja heidän vanhempiinsa. Uskovien tehtävänä ei ole toimia tuomion pasuunana, sillä tuomio kuuluu vain Jumalalle, joka näkee ihmisten sydämiin asti. Joka muita tuomitsee, tuomitsee samalla itsensä.

Tarkoitukseni ei ole puolustaa avioeroja itsessään, vaan ennemminkin muistuttaa armosta ja siitä, että aina avioero ei ole molempien osapuolten aikaansaannos. Tutkimusten mukaan jotkut avioerot johtuvat vain toisen osapuolen henkilökohtaisista ongelmista. Miksi siis voisi syyllistää, yleistää tai syrjiä ihmisiä vain sen tiedon perusteella, että he ovat eronneita tai yksinhuoltajia ? Ero satuttaa, mutta siitä voi kasvaa ehyeksi ihmiseksi, erityisesti Jumalan rakkauden avulla. Eheytynyt ihminen ei kaipaa sellaisia leimaavia sanoja kuin ’rikkinäinen perhe’. Yksinhuoltajaperhekin voi kokea olevansa ehyt, kokonainen perhe Jeesuksessa Kristuksessa. Jotkut yksinhuoltajat ovat leskiä, kun puoliso on kuollut, tai isovanhemmat kasvattavat lapsia jotka ovat jääneet ilman vanhempia. Perheitä on monenlaisia. Tärkeintä on Jumalan armo ja rakkaus, jotka välittyvät uskovista toisiin ihmisiin tasa-arvoisena kohteluna, jossa nuorempien sukupolvien on mahdollista kasvaa terveeseen aikuisuuteen ilman eriarvoisuuden leimaa.

Ammattiin ja koulutukseen perustuvia ennakkoluuloja ja syrjivää asennetta on ollut aina. Eräässä työpaikassa korkeammin koulutetut työntekijät yrittivät kieltää siivoojia pukeutumasta kauniisiin vaatteisiin työmatkalla ja huoltomiehellä ei olisi saanut olla yhtä hyvää autoa kuin heillä, vaikka he ovat ansainneet ne omalla työllään. Tällaiset vaatimukset eivät perustu mihinkään lakiin, vaan se on ihmisten omaa kateutta, egon pönkitystä ja luokkaeron ruokkimista. Itseasiassa se on ihmisen omaa pienuutta, jos täytyy toisen ihmisen arvoa pyrkiä alentamaan oman egonsa tähden.

Korkeammin koulutetut ihmiset korostavat mielellään kirjanoppineisuuttaan ja vähättelevät tavallisen työntekijän älykkyyttä. Tosiasiassa tavallinen duunari omaa maalaisjärkeä usein enemmänkin kuin kynänpyörittäjä. Älykkyys on nopeaa valmiin tiedon oppimiskykyä ja hyvää muistia, maalaisjärki on loogista älyä ja kykyä soveltaa sitä arjessa, viisaus on omaa luovaa ajattelukykyä, josta nerous syntyy. Kaikkia näitä älykkyyden muotoja maailma tarvitsee ja Luoja on suunnitellut sen niin, että kaikkiin erilaisiin työtehtäviin ohjautuvat niihin sopivat tekijänsä. Yhteiskunta ei toimisi tasapainoisesti, jos kaikki olisivat töissä toimistoissa tai kaikki ihmiset olisivat luovia neroja. Suunnitelmille tarvitaan tekijöitä, niitä ihmisiä, jotka tekevät töitä käsillään ja lihasvoimillaan. Oletko miettinyt koskaan, millainen maailma olisi ilman duunareita ja eri alojen palveluntuottajia ? Mitä kaikkea meiltä kaikilta silloin puuttuisi ? Meiltä puuttuisi lähestulkoon kaikki nykyaikaista elämää ylläpitävät palvelut. Kun ajattelee elämää näin laajassa mittakaavassa, kenelläkään ei ole aihetta vähätellä toisen työtä ja ammattia. Kaiken Jumala on suunnitellut oikein, kuten Hän suunnitteli luonnonkin tasapainon.

Tällä vuosituhannella ei pitäisi olla enää eriarvoisuutta, minkäänlaista syrjintää ja loukkaavia ennakkoluuloja. Ihmiskunnan yleisen asenteen tulisi olla jo vähintäänkin sivistysvaltioissa paljon korkeammalla tasolla ja ihmisten tulisi kohdella lähimmäisiään kunnioittavammin. Miksi sitä ei ole täysin saavutettu ? Suurin syy taitaa olla se, että monilta puuttuu vielä Jeesus ja Pyhä Henki. Uskova, jolla on aidosti Pyhä Henki, hän saa Pyhän Hengen kautta saman armon muita ihmisiä kohtaan, kuin Jeesuksella on meitä kohtaan. Jos armollista sydäntä ei ole, ei ole Pyhää Henkeä. Jos ei ole Henkeä, ei ole pyhitystä. Jos ei ole pyhitystä, ei ole pelastusta.

”Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan,

ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Luukas 14 : 11