Hyvää Äitienpäivää

Äitejä on monenlaisia ja he elävät monenlaisissa olosuhteissa. Äitiys on suurin vastuu mitä elämässä voi kokea, se on vastuuta pienen ihmisen turvallisesta kasvusta tasapainoiseksi aikuiseksi. Äitiys on ennenkaikkea suuri onni ja äidinrakkauden vuoksi naiset jaksavat kantaa äitiyden tehtävän, jotkut kantavat sen jopa yksin vuodesta toiseen.

Äidit voivat joskus väsyä tässä tärkeässä tehtävässä, he voivat olla välillä epätietoisia ja hämmentyneitä. Äitejä syyllistetään herkästi, pienistäkin asioista. Ennen lapset hoidettiin aina kotona, nykyisin lasten kanssa kotiin jäävät äidit saavat arvostelua osakseen uraansa keskittyviltä äideiltä. Kotiäitejä ja uraäitejä ei pitäisi asettaa vastakkain, olosuhteet määrittävät paljon sitä, mihin ratkaisuun voi, tai haluaa, päätyä. Maailma muuttuu, mutta äitiyden merkitys on aina sama. Äidin syli on lapselle maailman tärkein paikka.

Isoäiditkin ovat äitejä, niinkuin sanastakin sen kuulee: iso-äiti. Ennen, varsinkin maaseudulla, isovanhemmat elivät samassa taloudessa kuin heidän aikuiset lapset, lapsenlapset, miniät ja vävyt. Isoäidit olivat silloin jälkipolviaan lähellä, apuna ja neuvonantajina. Uskon, että silloin heidän neuvojaan vielä kuunneltiin, toisin kuin tänään. Nykyajassa isovanhempia jopa torjutaan ja unohdetaan, vaikka lapsenlapsille he olisivat turvallisuutta tuova lisätuki ja isovanhemmatkin saisivat lapsenlapsista iloa itselleen. Toki joissakin perheissä isovanhemmat hyväksytään tärkeinä perheenjäseninä edelleen. On myös isovanhempia, jotka haluavat nauttia itsenäisestä elämästä työuran jälkeen ja heillä on siihen oikeus. Vanhainkodeissa on paljon mummoja, jotka ilahtuisivat, jos pienet lapset kävisivät heille vaikka laulamassa. Lasten ilo ja energia piristää ikäihmisiä, jos vastuu lapsista ei kuormita heitä liikaa.

Äitiys on koko elämän mittainen kunniatehtävä, mutta siihen sisältyy joskus myös surua. Varsinkin ennen aikaan hengenvaarallisten kulkutautien, nälkävuosien ja sotien vuoksi vanhemmat joutuivat menettämään lapsiaan liian varhain. Olen tehnyt sukututkimusta ja joutunut ihmettelemään, kuinka paljon surua monet vanhemmat joutuivat 1600 – 1800 – luvuilla kestämään. Useissa perheissä lapsia kuoli jo alle 1-vuotiaina tai muutamaa vuotta myöhemmin. Lapsiluvut olivat perheissä suuret ja eräässäkin perheessä vanhemmat joutuivat hautaamaan jopa 9 lastaan varhain ja sen perheen isä hautasi myös vaimonsa ennen omaa kuolemaansa. Historian tuntemus antaa perspektiiviä siihen, ettei ennenkään elämä ollut helppoa, mutta useimmat jatkoivat uutterasti työtään ja arkeaan suurten menetysten jälkeenkin. Vanha sanonta ’elämä kantaa eteenpäin’ pitää sitäkin enemmän paikkaansa, kun ottaa Jeesuksen turvakseen. Elämä kantaa eteenpäin, kun antaa elämälle ja Jumalalle siihen mahdollisuuden.

Rukoilkaamme paljon voimia sairaiden lasten äideille ja lannistumatonta toivoa niille naisille, jotka eivät vielä ole saaneet kokea äitiyttä, vaikka niin tahtoisivat. Rukoilkaamme kaikille lapsille ja äideille terveyttä ja turvallisuutta, erityisesti Ukrainan hädän keskelle. Rukoilkaamme lohtua lapsensa menettäneille äideille ja isille.

Rukoilkaamme yhdessä, että Suomessa jatkuisi rauhan vuodet eteenpäinkin. Niinkauan kuin meillä on rauha maassa, pitäkäämme rauha myös sydämessä, älkäämme antako pelolle valtaa. Jeesus muistutti usein, että meidän ei pidä pelätä. Tämän vuoden Äitienpäivää vietetään keskellä epätietoisuutta tulevasta ja sen vuoksi on entistäkin tärkeämpää turvautua Taivaan Isän suojelukseen yhteisin rukouksin.

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.”

Johanneksen evankeliumi 13 : 34

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”

Johanneksen evankeliumi 14 : 27

Hyvää Äitienpäivää ja Taivaan Isän siunausta kaikille äideille, isoäideille ja äitipuolille.

Photo by Jess Bailey Designs on Pexels.com