Kaikki ihmiset ovat syntisiä

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”.

Paavalin kirje roomalaisille 3 : 23 – 24

Joidenkin ihmisten on vaikeaa tunnustaa edes itselleen, että he ovat syntisiä, saati sitten tunnustaa se Jumalalle. ’Synti’ on likainen sana ja kukapa haluaisi tuntea olevansa likainen. Maailmallisesti ajateltuna voi ehkä tuntua siltä, ettei omat synnit ole niin pahoja kuin joillakin muilla, tai voi tuntua siltä, että se mitä kristinusko pitää syntinä, onkin vain ns. tavallista elämää. Ajatellaan, että ajat vain muuttuvat ja kristinusko olisi vain vanhoillinen maailmankatsomus.

Nuo edellämainitut ajatukset katoavat siinä hetkessä, kun on ottanut Jeesuksen elämäänsä. Jeesuksen pyhyys heijastaa ihmisen sielun likaisuuden kuin kirkas peili. Armon edessä ymmärtää, että kaikki, mitä Jeesus opetti, on totta ja ajatonta. Maailmassa on paljon likaa, mutta kuinka vaivatonta olisi puhdistua siitä, kun vain polvistuisi ristin juurelle ja pyytäisi anteeksi.

Sielunvihollinen yrittää pitää kiinni saalistaan, ja siksi se valehtelee paljon ja kaikenlaista Jeesuksesta, jotta ihmiset eivät pelastuisi. Siihen se valitettavasti käyttää välikappaleenaan monenlaisia ihmisiä. Olipa ihminen luonteeltaan kuinka herkkä, sympaattinen ja hienossa maallisessa asemassa, mutta jos hänellä ei ole Jeesusta sydämessä, hän ei näe silloin Jumalan totuutta täydellisesti ja voi jopa tietämättään toimia vihollisen välikappaleena. Totuutta ei vain yksinkertaisesti näe ilman Jeesusta, siihen ei ole mitään kompromissia olemassa, eikä tule koskaan olemaan.

Monet uskottomat luulevat kulkevansa ’kultaista keskitietä’, he ajattelevat ehkä, etteivät he halua olla ’kiihkoilijoita’ suuntaan tai toiseen. Henkilökohtaisessa uskossa Jumalaan ei ole kuitenkaan kyse kiihkoilusta, vaan totuuden näkemisestä. Raamattu puhuu pimeässä vaeltamisesta ja pimeydellä tarkoitetaan maailmallisen ajattelun sokeutta, jossa ei ole Jumalan valoa ja totuutta. Pimeydellä tarkoitetaan myös synnin orjuutta.

Uskoton voi ajatella olevansa vapaa, mutta hän onkin tietämättään synnin orja. Synnin orjuus ei tarkoita pelkästään erilaisia tuhoavia riippuvuuksia, vaan yleistä pimeyden orjuuden alaisuutta, koska ihmiseltä puuttuu silloin Vapahtaja ja armo Jumalan edessä. Maailmassa on olemassa hyvä ja paha, valo ja pimeys. Jompikumpi niistä pitää valita, sillä näiden kahden välillä ei ole todellista keskitietä, vaikka moni niin luulee. Joka luulee kulkevansa keskitietä ilman Jeesusta, on altis vihollisen johdatukselle, vaikka olisi kuinka älykäs ja vastuuntuntoinen ihminen kyseessä, eikä hän valitettavasti pelastu sinä päivänä, kun Jeesus tulee takaisin erottamaan ns. jyvät akanoista. Tämä ei ole ihmisen suorittama tuomio, vaan Jeesuksen. Joka ei ole Jeesuksen puolella, on häntä vastaan, sillä kahta tietä pitkin ei voi kulkea voittoon.

”Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.”

Luukas 15 : 10

”Ja joku kysyi häneltä [Jeesukselta]: ’Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat ?’ Niin hän sanoi heille:

Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’.

Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit’.

Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät’.

Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.

Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi’.”

Luukas 13 : 23 – 30