Joka ei usko Jumalan ihmeisiin, ei usko myöskään Jeesukseen

Ostin kerran vanhanaikaisen vedettävän herätyskellon, jonka kodikkaasta raksutuksesta pidän. Sen herätysääni on aika iso, mutta sellaiseen kilinään ennen herättiin kouluihin ja töihin aamuisin. Siinä ei ollut torkkunappia, jotta olisi voinut makeita unia jatkaa. Sellaiseen herätykseen kutsun nyt tässä hetkessä.

Ensimmäinen Jumalan ihme Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana oli Hänen syntymänsä Neitsyt Marian kohdusta.

Tämä on yksi kristinuskon perusteista, joka mainitaan myös uskontunnustuksessa: ’…joka sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta’. Papit lukevat tätä uskontunnustusta kirkoissa sunnuntaisin ja kuitenkaan he eivät omien sanojensa mukaan usko ihmeisiin. En tiedä kaikkien pappien uskosta ihmeisiin, mutta ainakin viiden papin olen kuullut julistavan epäuskoaan kirkon messussa. He sanovat: ’minä en usko ihmeisiin’ tai: ’Jumala ei tee ihmeitä’. Pahinta on, että he toistavat nuo lauseet yhden puheen aikana kolme kertaa, joka Taivaan järjestyksen mukaan vahvistaa asian. Onneksi se ei vahvista sitä meidän kaikkien uskovien puolesta, vaan vain niiden, jotka eivät usko ihmeisiin. Kolminkertainen epäuskon vahvistus voi vaikuttaa niin, että Jumalan rukousvastauksia ei silloin tulekaan, vaikka niitä pyytäisi, jos ihminen ei tee ensin parannusta epäuskostaan. Olen miettinyt, miksi papit haluavat käyttää tunnin mittaisessa messussa arvokasta aikaansa juuri tämän epäuskon julistukseen, kun Raamattu on täynnä muita puheenaiheita joita voisi nostaa esille ja jotka antaisivat seurakunnalle toivoa.

Joka ei usko Jumalan ihmeisiin, ei usko myöskään Jeesukseen.

Ei voi olla olemassa uskoa Jeesukseen, jos ei usko, että Hän tuli taivaasta maan päälle syntyen Neitsyt Mariasta, joka oli Jumalan ihmeteko. Joka ei usko ihmeisiin, ei ole omakohtaisesti kokenut uskoontulon ihmettä: vanhurskauttamista, joka tapahtuu yliluonnollisesti Pyhän Hengen voiman kautta. Kenellä on Pyhä Henki, hän ei epäile Jeesuksen lupauksia ihmeistä, vaan pitää niistä sisukkaasti kiinni. Ehkä Jumala koettelee uskoamme ja ei aina heti anna kaikkea kuin tarjottimella, vaan Hän katsoo, kuinka kauan jaksamme rukoilla ja odottaa Hänen vastaustaan. Tai sitten Hän odottaa sopivaa hetkeä, milloin Hän vastaa. Jumalan ajoitus on aina täydellistä ja ihminen ymmärtää sen yleensä vasta jälkeenpäin oivaltaen; näinhän sen pitikin mennä. Monet ihmeet tapahtuvat kuitenkin heti kun niitä pyydetään, jos niihin uskotaan.

Luterilainen kirkko tarvitsee nyt ravistelua ja herätystä.

Kirkko ja sen papit eivät tietenkään halua sitä, eihän ’ravistelua’ kukaan halua, mutta se tarvitsee sitä. Muuten loputkin seurakuntalaiset kaikkoavat kirkon piiristä etsimään elävää Jumalaa muualta ja se muuttovirta on jo alkanut. Kirkossa käyvien keskuudessa on alkanut jo kuulua kuiskuttelua; ’Kirkko on maallistunut’, tai; ’Ei ole enää Henkeä’. Yleinen tyytymättömyys ev.lut seurakunnassa on kasvamassa, mutta uskalletaanko sitä sanoa ääneen papeille ? Mielestäni jokaisella uskovalla on velvollisuus, se on siis enemmän kuin oikeus, pitää Jeesuksen puolta. ’Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta’, kuten musketöörit sanoivat.

En yllytä vihaan kirkkoa vastaan, vaan päinvastoin; kehoitan seurakuntaa rakkauteen, joka palauttaisi uskon heikoille, sillä pappienkin usko voi olla joskus heikkoa ja vahvojen on kannateltava heikkoja seurakunnassa, kuten Raamattu neuvoo. Pappien vastuu on kuitenkin suuri ja se näkyy siinä tavassa, millä he puhuvat Jumalasta seurakunnalle; levittävätkö he toivoa vai toivottomuutta kansalle.

Näyttää ja kuulostaa olevan usein niin, että papit menettävät uskonsa Jumalan ihmeisiin, koska he eivät saa niitä itse omakohtaisesti kokea. He ehkä ovatkin rukoilleet parantumista tai muuta ihmettä, ja sitten luovuttaneet, kun Jumalan vastausta ei ole tullutkaan. Sitten siitä omasta pettymyksestään käsin he puhuvat kaikille minimoiden Jumalan voimaa. Koska he eivät itse ole saaneet korkeasta virastaankaan huolimatta kokea Jumalan ihmeitä, ei kukaan muukaan, me tavalliset pienet ihmiset, saisi uskoa niihin. Ehkä siitä syystä he todistavat, ettei ihmeitä tapahdu, koska heidän oletuksenaan on, että Jumala vastaisi ensin korkeassa kirkon virassa oleville. Kuitenkin Jumalan ihmeitä tapahtuu maailmassa kaiken aikaa, eivätkä ne ole ihmisten tekoja, vaan Jumalan rakkaudesta, armosta ja voimasta kumpuavia ihmeitä.

Jeesus opetti Jumalan ihmeistä ihan toisin kuin nykyiset ev.lut kirkon papit, mutta Hän onkin meidän korkein Ylipappimme. Jeesuksen lupaukset ovat suurempia kuin kenenkään ihmisen matalahenkisyys tai epäuskon todistukset. Matalahenkinen usko on kuin paksut sadepilvet, jotka makaavat raskaina ja tummina taivaalla pimentäen valon ja saaden askeleet laahustamaan voimattomina. Aito Jumalaan luottavainen usko on kuin pilvetön sininen taivas, joka jatkuu ylös äärettömiin, kirkastaa ja kohottaa mielen kiittämään Jumalaa Hänen hyvyydestään.

”Niin Jeesus sanoi hänelle:

’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi,

kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi

ja kaikesta mielestäsi’.

Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Toinen, tämän vertainen on:

’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’

Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

Matteus 22 : 37 – 40

Kehoitan lukemaan edellisiä jakeita ääneen useamman kerran peräkkäin ja meditoimaan niiden syvällistä merkitystä rukouksen kera. Kehoitan miettimään sitä, mitä tarkoittaa kun rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestään (tunteella) kaikesta sielustaan (hengen kautta) ja kaikesta mielestään (järjen ymmärryksellä).

Uskossa eläminen on moniuloitteista ja kaiken kattavaa, johon kuuluu mm. Pyhän Hengen ohjaus ja pyhitys, armo ja pelastus Jeesuksen kautta, yliluonnolliset ihmeet Jumalan voimalla, Raamatun Sanan ikiviisas opetus, rukouselämä joka on ihmisen vuoropuhelua Jumalan kanssa, sekä Jumalan tahdon mukaisia tekoja ja elämäntapaa. Jumala käyttää ihmisiä apunaan eri tavoin, ihmisten yksilöllisten taitojen mukaisesti. Jonkun uskovan elämäntehtävä voi olla erilainen kuin jonkun toisen uskovan, eivätkä ne ole kumpikaan vähemmän tärkeitä Jumalan näkökulmasta katsoen.

Kehoitan miettimään sitä, miten voimme rakastaa lähimmäistä kuten itseämme. Onko se aineellista avunantoa, empatiaa, läsnäoloa, anteeksiantavaisuutta, kärsivällisyyttä, kunnioitusta, evankeliumin jakamista ja mitä muuta se voisi olla.

Rukoilkaamme yhdessä Jumalan ihania ihmeitä ja vielä enemmän suurenmoisia ihmeitä, sekä myös esirukouksia heille, joilla on heikko usko. Taivaan Isän siunausta ja mukavaa viikkoa !

Täältä löytyy esirukouspyyntöjä, rukoilettehan