Ihmiset syntyvät eriarvoisiin lähtökohtiin, mutta Jumalalle jokainen ihminen on tärkeä

Ihmiset syntyvät eriarvoisiin lähtökohtiin. Jotkut lapset syntyvät rikkaisiin perheisiin, joissa panostetaan lasten koulutukseen ja pönkitetään aikuisten lasten menestystä kannustuksella, rahalla ja suhteilla. Luin juuri erään kartanon perheen historiaa sukututkimuksen kautta ja sen perheen kaikki lapset päätyivät korkeisiin virkoihin ja aviopuolisot valittiin aatelisista suvuista.

Sitten on toisenlaisia lähtökohtia, joista on vaikeampaa nousta parempaan yhteiskunnalliseen asemaan, vaikka nykyisin sekin on mahdolllista koulutuksen, avioliiton, kannattavien ideoiden ja ahkeran työnteon kautta. Joissakin perheissä lasten itsetunnot ovat saaneet kolauksia ja se voi estää elämässä menestymisen, sillä aika moni menestys elämässä pohjautuu hyvään itseluottamukseen. Lahjakkuudet voivat jäädä silloin hyödyntämättä, jos itsetunto on heikko. Jotkut ajattelevat, että pelkästään lasten suoritusten kehuminen pönkittää itsetuntoa, mutta liika kehuminenkin voi olla haitallista, sillä se voi ohjata lasta suorituskeskeisyyteen ja perfektionismiin, jos itsetuntoa ei muutoin tueta. Tärkeintä lapsen terveen itsetunnon kannalta on hyväksyä lapsi omana itsenään, rakastaa, ottaa syliin, kuunnella lasta ja hänen tarpeitaan. Silloin hän kokee olevansa arvokas läheisilleen.

Kun käy hautausmaalla, niin sielläkin näkyy ihmisten eriarvoisuus. Ne ihmiset, jotka olivat eläessään menestyneitä ja varakkaita, ovat saaneet isommat hautakivet joihin on merkitty arvonimi nimen oheen. Noin 100 vuotta sitten arvonimenä saattoi olla ’talollinen’, joka tarkoitti sitä, että henkilö omisti oman talonsa ja peltonsa. Mäkitupalaiset, torpparit ja lampuotit asuivat vuokralla toisten maatiloilla, eikä noita nimityksiä näe niin usein vanhoissa hautakivissä. Hautakivissä ei nykyisinkään mainita tavallisia ammatteja, kuten myyjä tai bussinkuljettaja. Kaikki rehellistä työtä tehneet, jo edesmenneet ihmiset palvelivat kuitenkin yhteiskuntaa omalla työllään.

En tietenkään halua loukata kenenkään hautaa. Tämä on vain esimerkki siitä, että maallisen arvomaailman mukaan ihmiset voivat olla alusta loppuun asti eriarvoisia keskenään. Joidenkin ihmisten hautajaisissa on vieraita tuhansittain ja jotkut toiset haudataan hiljaisesti vain lähiomaisten kesken. On myös sellaisia hautajaisia, joissa ei ole läsnä yhtään ystävää tai perheenjäsentä. Hautajaisvieraiden määrä ei kuitenkaan kerro siitä, miten tärkeinä Jumala ihmiset näkee.

Jumala on antanut erilaisia tehtäviä ihmisille täällä maan päällä. Joidenkin ihmisten tehtävänä on olla enemmän julkisesti näkyvillä kuin toisten, mutta siitä huolimatta Jumalalle jokainen ihminen on yhtä arvokas omana itsenään. Siihen on selvä syy olemassa, sillä Hän loi meidät jokaisen. Jokainen ihminen on Luojan luoma, vaikka Hän ei tänä päivänä luokaan ihmisiä maan mullasta, kuten luomiskertomuksessa kerrotaan Aatamin luomisesta.

Luomiskertomus on samalla symbolinen kuvaus siitä, että me kaikki ihmiset olemme tässä elämässä fyysisesti maalliseen maahan sidottuja, mutta kuten luomiskertomus kertoo, Jumala puhalsi ensimmäiseen ihmiseen oman henkensä, joka on yhtä kuin ikuinen sielu ja jossa on tarkoitus Jumalan Hengen elää. Koska ihmiskunta lankesi syntiin, kuten Aatami ja Eeva, ihminen kadotti Jumalan Hengen yhteyden ja fyysisesti elossa olevasta ihmisestä tuli ns. ’kuollut sielu’. Vain Jeesuksen ristin kärsimyksen kautta me saamme Pyhän Hengen armon lahjana ja palaudumme siten takaisin Kaikkivaltiaan Jumalan yhteyteen. Se mahdollisuus on annettu jokaiselle ihmiselle, mutta koska ihmisille on annettu vapaa tahto päättää itsestään, ihmisen täytyy suostua ensin ottamaan Jeesus ja Pyhä Henki vastaan ja nöyrtyä pyytämään anteeksi rikkeitään Jumalaa kohtaan. Kaikki rikkeet Jumalaa vastaan ovat Jumalasta pois kääntymistä.

Luodessaan ensimmäiset ihmiset maan päälle, Jumala suunnitelmansa mukaan tunsi jo siinä vaiheessa kaikki tulevat sukulinjat ja niiden yksilölliset jäsenet tähän päivään ja tulevaisuuteen asti. Jumalan tietämys meistä jokaisesta yksilöinä on supertarkkaa. Kuten Raamatussa sanotaan, Hän tuntee jopa jokaisen pään hiusten lukumäärän. Kun teet, ajattelet tai sanot jotain, Jumala tietää sen siinä samalla hetkellä, tai oikeastaan jo etuajassakin. Hän ei erehdy koskaan, eikä Jumalaa voi huijata, eikä Hänen katseiltaan voi piiloutua. Se ei ole uhkakuva, vaan paremminkin turvallisuutta, että meidän Luojamme tuntee meidät täydellisesti. Usein voi elämässä käydä niin, että edes läheiset ihmiset eivät tunne meitä kokonaan, mutta on lohduttavaa tietää, että Taivaan Isä tuntee. Siitä huolimatta, että emme ole täydellisiä, Hän rakastaa meitä täydellisesti ja ikuisesti.

Usein kerrotaan siitä, että Jumalalla on jokin tarkoitus jokaisen ihmisen varalle. Ihan varmasti se on niin, miksi muuten Hän olisi ihmiset luonut tänne maan päälle. Vaikka maallinen elämäntehtävä ei olisikaan korkea-arvoinen, niin Jumalan antama tehtävä voi olla hyvin tärkeä. Raamattu kertoo monista historiallisista henkilöistä, jotkut heistä olivat kuninkaita, jotkut toiset vaatimattomia paimenia kedolla. Yhtä kaikki, heidän nimensä, tekonsa, kirjeensä ja sanansa jäivät Raamatun lehdille tuhansiksi vuosiksi opettamaan miljardeja ihmisiä maailmassa ja johdattamaan heitä takaisin Jumalan yhteyteen, siihen yhteyteen, mihin me kaikki luonnostaan kuulumme. Kukaan meistä ei saa enää nimeään Raamatun kirjoituksiin, mutta meille on varattu muita tärkeitä tehtäviä Jumalan suuren suunnitelman toteuttamisessa. Siihen Jumala lempeästi ohjaa kunkin yksilön hänen omien voimiensa ja lahjojensa mukaisesti.

Kun nostamme mielemme hetkeksi ylös Jumalan valtakuntaan ja katsomme sieltä käsin maallista elämää, näemme, että jokaisen ihmisen elämällä on oma tarkoituksensa, niinkuin laulussa lauletaan; ’jokainen ihminen on laulun arvoinen’. Me vipellämme täällä maan päällä kuin muurahaiset keossa, mutta toteutamme huomaamattamme Jumalan isoa kuvaa, silloin kun uskomme Häneen. Se, mitä itse ehkä pidämme pienenä tekona, voikin olla tärkeää Jumalan näkökulmasta. Pienikin teko tai lause voi aiheuttaa lumipalloefektin ja se suurenee edetessään pidemmälle. Siksi ei pidä vähätellä ja surkutella itseään tai elämäänsä, vaikka maallinen menestys jäisi vähäiseksi. Eivät muurahaisetkaan vähättele omaa arvoaan leijonien ja merikotkien edessä. Eläimet ymmärtävät vaistomaisesti oman osansa. Niin ymmärtävät luonnostaan myös ne ihmiset, joilla on henkilökohtainen yhteys Jumalaan.

”Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he; ’Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva’.

Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.”

Johanneksen evankeliumi 6 : 14 – 15

Jeesus ei ottanut vastaan maallista kuninkaan asemaa, koska Hänellä oli suurempi tehtävä. Hänen tehtävänsä oli ottaa pois maailman synnit kaikkien ihmisten puolesta kärsimällä ristin kuoleman. Tämä oli maailman jaloin, epäitsekkäin ja suurin teko, joka vaikuttaa parantavasti ihmisiin tänäänkin ja vielä tuonpuoleiseen elämään asti. Kiitos Taivaan Isälle, joka lähetti Poikansa Jeesuksen meidän Pelastajaksemme. Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut.

Taivaan Isän siunausta.