Sambakulkue kirkossa

Nyt on herättänyt kohua kirkossa esiintynyt sambakulkue. Samba on Brasiliasta lähtöisin oleva tanssiva kulkue, jossa yleensä naisilla on paljastavat esiintymisasut.

Ymmärrän hyvin, että monet ovat loukkaantuneet ja jopa järkyttyneet tällaisesta kirkon toiminnasta. Itse en paljoa uutisesta yllättynyt, koska kirkko on muutenkin muuttanut kantaansa ja tapojaan aika paljon viime vuosina. En katsonut sitä messua, koska Jumala varoitti minua etukäteen, että se on oleva loukkaava.

Papit ovat nyt loukkaantuneet uskovien palautteesta, jossa on arvosteltu pappien uskoa tämän tapauksen tähden. Pappien oma henkilökohtainen usko on kuitenkin pohja kaikelle, mitä he tekevät ja sanovat kirkon piirissä, eikä sitä niinollen voi pitää ’eri asiana’ kuin kirkon aatteita ja toimintaa. Jos kirkon toiminta närästää uskovia, katse kääntyy välittömästi pappien uskon puoleen. Sehän on tietysti selvää ja se pitää pappien hyväksyä. He ovat uskon esimerkkejä ja moni seuraa heidän esimerkkiään ja opetustaan. Miksi pitää tehdä tekoja jotka loukkaavat kaikkia osapuolia ?

Yritän ymmärtää tässä myös kirkon kantaa, että miksi tällainen tempaus tehtiin. Oletan, että he halusivat korostaa uskon iloa ja houkutella kirkkoon myös ennakkoluuloisia, vielä uskosta osattomia ihmisiä. Ehkä he halusivat osoittaa, että kirkko on avoin kaikille ja että usko on iloinen asia. Tapa osoittaa sitä meni nyt kuitenkin ihan metsään.

Toki usko on iloinen asia ja olen itsekin toivonut suomalaiseen kirkkoon enemmän iloa, kun olen verrannut suomalaista totisuutta Amerikassa esiintyviin hengellisiin laulajiin, joilla on värikkäät pitkät kaavut päällä ja he laulavat eloisasti gospelia. Mutta sambassa mentiin nyt radikaalisti yli laidan. Tuleehan siitä väkisinkin mieleen vähäpukeiset naiset, vaikka asut eivät olisi nyt tällä kertaa olleet niin paljon paljastavia. Kirkko on Herran huone ja Raamattu opettaa, että Herran pyhään huoneeseen tai alttarille ei pidä astua vähäpukeisena. Vähäpukeisuus ei suinkaan ole ainoa syy, miksi samba ei sovi kirkkoon, sillä samban alkujuuret perustuvat eri uskontoon.

Wikipedia kertoo sambasta näin:

”1800-luvun alkuun mennessä orjakauppa kiellettiin useassa maassa. Brasiliassa orjien tuonti kiellettiin vuonna 1850 ja orjat vapautettiin 1888. Tämän jälkeen työvoimaksi otettiin siirtolaisia Etelä-Euroopasta. Orjia yritettiin käännyttää kristinuskoon, mutta öisin orjat harjoittivat omaa uskontoaan ja vaalivat perinteisiä rituaalejaan yhteismajoissaan, joissa he maatiloilla asuivat. Uskonnollisia rituaaleja sai harjoittaa joskus julkisesti erityisinä juhlapäivinä. Afrikkalaiset kuitenkin huomasivat, että he pystyivät käyttämään hyväkseen katolilaisia tilaisuuksia, sillä uskonnollisissa tapahtumissa he pystyivät vapaammin tuomaan esiin omaa kulttuuriaan. Katolilaisille pyhimyksille nimitettiin afrikkalaiset vastineet, nagô-jorubalaiset orixát. Kyseinen uskonto, candomblé, on tärkeä osa samban kehitystä.”

Candomblé uskonto ei usko Jeesukseen

Candomblé on afrobrasilialainen uskonto, jota harjoitetaan lähinnä Brasiliassa. Se on synkretistinen uskonto, joka yhdistää Afrikan jorubojen, fonien ja bantujen uskonnollisia käsityksiä katolilaisuuteen. Candomblélla on nykyisin noin kaksi miljoonaa harjoittajaa.

Candombléssa ei ole pyhiä kirjoituksia vaan ainoastaan suullinen perinne. Candombléssa uskotaan yhteen jumalaan, Oludumaréén, jota palvelee joukko alempia jumalia, orixoja. Jokaisella ihmisellä on oma orixa, joka määrää hänen kohtalostaan ja suojelee häntä. Musiikki ja tanssi ovat tärkeitä osia candombléta. Seremonioissaan uskonnon harjoittajat antavat orixojen vallata itsensä rituaalisten tanssien avulla. Sana candomblé tarkoittaakin ”tanssi jumalten kunniaksi”. Candombléssa ei tunneta hyvää eikä pahaa, vaan jokaisen ihmisen on toteutettava oma kohtalonsa.

Candomblé saapui Brasiliaan afrikkalaisten orjien mukana. Orjia yritettiin käännyttää kristinuskoon, mutta he säilyttivät afrikkalaiset jumal- ja henkikäsityksensä näennäisesti katolisen ulkokuoren suojissa. Candomblén harjoittajat omaksuivat katolisuudesta etenkin pyhimysten palvonnan, joka muistutti heitä afrikkalaisuskonnoista. Katolinen kirkko tuomitsi candomblén, ja sen harjoittajia vainottiin Brasiliassa aina 1970-luvulle asti, mistä lähtien julkisiin seremonioihin ei enää vaadittu poliisin lupaa. Vapautumisen myötä candomblén suosio lähti kasvuun, ja se on nykyisin erityisen suosittua etenkin Koillis-Brasilian Salvador da Bahiassa.” – Wikipedia

Mitä itse Jumala sanoo ev.lut kirkon nykyisestä tilasta yleisesti ottaen ? Viimeksi, kun kirjoitin artikkelissa, että ev.lut. kirkko ei usko enää yliluonnolliseen Jumalaan sen pappien puheiden perusteella, niin samana päivänä Jumala näytti minulle kaksi kertaa alaspäin käännetyn ristin. Se oli Jumalan vastaus nykyiseen kirkon aatteeseen. Alaspäin käännetty risti tarkoittaa maailman herran palvomista. Surullista.

Joku kirkon edustaja sanoi TV:ssä: ’Me hyväksymme kaiken, koska kaikki kuuluu elämään’. Hyväksyntä ja armahdus ovat eri asioita. Hyväksyntä tarkoittaa sitä, että olisi hyväksyttävää toimia Jumalan tahtoa vastaan. Armahdus tarkoittaa sitä, että antaa anteeksi synnit Jeesuksen nimessä silloin, kun ihminen anteeksi niitä pyytää. Jälkimmäinen on oikein. Jos kirkko opettaa, että syntejä ei ole tai niitä ei tarvitse Jumalalta anteeksi pyytää, se ei vastaa Raamatun eikä Jeesuksen opetuksia. Kirkko on vastuussa ihmisten pelastumisesta, sekä taivaaseen pääsystä. Jos opetetaan, että syntejä ei ole, silloin kirkko tallaa turhaksi Jeesuksen ristinkärsimyksen ja armon sanoman. Silloin Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki ei voi tulla ihmisiin, eivätkä myöskään Jumalan ihmeteot ihmisten hyväksi.

Mietin jo omalta kohdaltani, pitäisikö erota kirkosta. Tai ehkä minut ajetaan ulos, kun olen eri mieltä. Niinhän se on joissakin seurakunnissa jo tapana, että joka Raamatun Sanasta muistuttaa, se ajetaan ulos. Mikään tai kukaan ei voi kuitenkaan erottaa Jeesuksesta, silloin kun oma sydän on Hänessä ja Hänen Sanassaan kiinni. Rauha maan päälle, kuten enkelit sanoivat.

”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat. Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen:

’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.’

Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vasureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.

He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.

Sillä kaikki kansat vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me vaellamme Herran, meidän Jumalamme, nimessä aina ja iankaikkisesti.”

Miika 4 : 1 – 5

Kuva sambasta: Image by Wikinger2017 from Pixabay

Kuva gospel-laulajista: Image by Erik Lyngsøe from Pixabay