Onnellisimpia ovat he, jotka keskittyvät siihen, mitä he voivat antaa itseltään muille, kuin he, jotka odottavat saavansa muilta yhä enemmän lisää.
Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kiitollisia, vaikka monet ihmiset auttavat ja tukevat heitä. He kokevat jäävänsä aina ’jotain vaille’. Kiitoksen sijasta he narisevat tai syyllistävät auttajiaan. Maailma opettaa, että he eivät saaneet ehkä lapsena tarpeeksi, mutta Jeesus opettaa antamisen ilosta. Jeesus on oikeassa. On olemassa vaatimattomista oloista tulevia ihmisiä, jotka nauttivat saadessaan auttaa muita, vaikka he itse eivät saaneet kaikkea tarpeellista lapsena, tai edes aikuisenakaan. Asenne ratkaisee, miten oman elämänsä kokee. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että pitäisi itse nähdä nälkää muiden vuoksi, tai että antaisi itsekkäiden ihmisten hyväksikäyttää itseään. Ei niin. Antamisen ilo on ainutlaatuinen ilo ja se kohottaa mieltä, kun voi helpottaa muiden elämää. Näin maailmassa säilyy hyvän tekemisen meininki. Auttamisen voi aloittaa lähimmistä sukulaisista ja sen jälkeen auttaa muitakin. Omaan napaan tuijottelu voi olla joskus turhauttavaa ja siinä voi tulla ahneus ja kiittämättömyys mieleen. Kun keskittyykin muihin ihmisiin, tuntee olevansa rikkaampi henkisesti, sillä silloin virtaa Jumalan rakkaus ihmisestä toiseen.
Auttaminen ja antaminen tekee onnelliseksi silloin, kun apu menee sitä tarvitsevalle. Jotkut ovat sitä mieltä, että apua pitää antaa kaikille, jotka ottavat sen vastaan. Valitettavasti maailmassa kuitenkin on myös niitä ihmisiä, jotka kiilaavat auttajan ja apua oikeasti tarvitsevan väliin ottamaan itselleen ilmaista apua, vaikka heillä itsellään on jo kaikkea kylliksi. Olen kokenut tätä itsekin, että jakaessani ilmaisia käytettyjä tavaroita netin kautta, hakija kertookin paikan päällä, että hänellä on jo vastaava tuote, mutta hän vain ’haluaa’ toisenkin. Joku, joka olisi oikeasti sitä tarvinnut, jäi sitten ilman.
Vetoankin ihmisiin, että älkää hakeko ilmaista tavaraa, vaatetta tai ruokaa, jos ette sitä oikeasti tarvitse. Jättäkää ne niille, joilla ei ole mitään. Vetoan myös niihin, joilla on liikaa tavaraa, että lahjoittakaa niitä ilmaiseksi, jos ette tarvitse niistä maksua. Älkää heittäkö käyttökelpoista tavaraa tai vaatetta roskiin. Vetoan myös hallitukseen ja lastensuojeluun, että köyhät lapsiperheet saisivat ilmaisen iltapalan, ettei kukaan lapsi menisi nälkäisenä nukkumaan. Vähintäänkin kaurapuuron, kupillisen maitoa ja hedelmän. Näiden ilmaisten iltapalojen jakelun voisi järjestää kouluilla tai päiväkodeissa. Aina löytyy keinoja jos löytyy tahtoa.
”Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi:
’Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien edestä.’ ”
Matteus 20 : 25 – 28
Uskon veljet kilpailevat toisinaan vallasta keskenään, siitä, kuka saa olla suurin ja mahtavin Jumalan sanansaattaja. He toimivat luonnostaan samoin kuin Jeesuksen opetuslapset kilpailivat keskenään. Sen vuoksi Jeesus opetti ihan päinvastoin; palvelemaan muita. Me emme tarvitse ’suuria’ puhujia, sillä meillä on yksi suuri mestari ja opettaja ja se on Jeesus. Edes Jeesus ei halunnut, että hänestä tehtäisiin maan kuningas, ja Hän sanoi, että vain yksin Jumala on hyvä. Jeesus ei halunnut, että edes Häntä sanotaan hyväksi. Jeesus näytti siinä esimerkkiä, että meidänkin tulee muistaa, että emme ole jumalia, on vain yksi ainoa Jumala, Kaikkivaltias Herra. Jumalasta lähtee meidän tahtomme auttaa ja levittää sanomaa.
Taivaan Isän siunausta auttajille ja autettaville ❤
Raamatun Sana 