Miksi Jeesus pesi opetuslastensa jalat

”Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.

Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen, niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä.

Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: ’Herra, sinäkö peset minun jalkani?’

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät’.

Pietari sanoi hänelle: ’Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani’.

Jeesus vastasi hänelle: ’Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani’.

Simon Pietari sanoi hänelle: ’Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää’.

Jeesus sanoi hänelle: ’Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki’.

Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: ’Ette kaikki ole puhtaat’.

Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: ’Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.’ ”

Johanneksen evankeliumi 13 : 1 – 17

Tämä vertaus tarkoittaa paitsi lähimmäisten auttamista, niin sitäkin enemmän se tarkoittaa syntien pesemistä puhtaaksi Jeesuksen kautta. Vain Jeesuksen kautta saamme todellisen armon, sielunrauhan ja taivaspaikan, kuten Jeesus sanoo: ’Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani’.

Kristityillä on velvollisuus antaa anteeksi myös muille ihmisille, jotka haluavat saada armon Jeesuksen kautta, kuten Jeesus sanoo: ’.. tekin olette velvolliset pesemään toistenne jalat’. Jalkojen peseminen oli tuohon aikaan palvelijoiden tehtävä ja sitä pidettiin alhaisena ja nöyränä työnä polvistua pesemään toisten likaisia jalkoja.

Tämä vertaus tarkoittaa, että uskovilla on oikeus ja velvollisuus antaa synninpäästö heille, jotka vilpittömästi katuvat syntejään ja haluavat seurata Jeesusta. Syntejä, jotka Jeesuksen kautta on pesty pois, ei taivaassa enää muistella. Jos ihminen on tehnyt maallisen lain mukaan rikoksen, hänen täytyy se kuitenkin oikeusistuimen päätöksen mukaisesti sovittaa, mutta hänet on Jumalan edessä jo ikuisesta tuomiosta vapautettu, jos hän on aidosti pyytänyt anteeksi Jumalalta Jeesuksen nimeen vedoten.

Jeesus sanoo evankeliumissa: ’ei ole palvelija herraansa suurempi’, joka tarkoittaa, että uskova ei saa olla ylimielinen toisen ihmisen anteeksipyyntöä kohtaan, sillä kukaan uskova ei ole Jeesusta suurempi. Jos kerran Jumalan Poika Jeesus pesee pois ihmisten kaikki synnit, keitä me olemme tuomitsemaan lähimmäisiämme, varsinkaan, kun itse olemme saaneet anteeksi omat syntimme Jeesuksen kautta. Kukaan ei ole synnitön. Jopa Jeesuskin, joka eli synnittömän elämän, sanoi: ’Kukaan ei ole hyvä, paitsi Isä’.

”Mutta Jeesus huusi ja sanoi:

’Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.

Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.

Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä minä en tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.

Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa; se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.

Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä’. ”

Johannes 12 : 44 – 50